Onpas aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta. No päivityksen paikka.
Sitten kesäkuun olen elänyt sinkkunaisena puutteessa. Suurilta osin
omasta valinnasta, vaikkakin nyt alkaa tuntua siltä että tämä yli
kolmen kuukauden selibaatti alkaa käydä hermoille.Alkuunsa oli
muutamakin innokas tarjoaja maisemissa mutta jotenkin tuntui että koska
tuo edellinen uskomaton pano ei halunnut mitään sen enempää, että mitä
vitun järkee tosaki on. No sitä kokemusta en vaihtais pois kuitenkaan,
oli se sen verran hyvä. Mutta en ollut kauhean innokas hyppäämään
seuraavaan potilaaseen ja ajattelin suuressa viisaudessani että haluan
jotakin joka on hiukan enemmän. Siis mitä tapahtui rakkaudelle ja
kunnon ihastumiselle ja sille kaikelle ihanalle. Niinpä kun sitä aloin
odottamaan, on ollut kuivempaa kuin saharassa. Nyt kun sitten on
tosiaan yli 3 kuukautta kulunut, olen valmis jo vaikka yhteen
uskomattomaan yöhön, eihän tätä hitto vieköön muuten kestä. Yksi
osittainen syy on se että kukaan ei ole kiinnostunut, toinen se että ei
ole ketään edes vähän kiinnostavaa ollut kiikarissa.
*Suuri huokaus*
Niinpä
olen yrittänyt olla ajettelmatta koko asiaa, mutta hiljattain on alkanu
vituttaa hiukan. Asiaa ei tietysti auttanut se että oli synttäritkin
tässä ja ikää tuli kelloon 35 ja se pistää miettimään ett onko muka
jossain joku oman ikäinen ihana sinkku mies jossain mulle vaiko eikö.
Kaikki tässä iäsä olevat tuntuvat olevan naimisissa tai sitten jos ovat
sinkkuja niin eivät kiinosta tai ole kiinnostuneet. No siitä sitten
siirrytään seuraavaan dilemmaan, onko omat vaatimukset liian korkealla?
Pitääkö vanhennuttuaan laskea vaatimuksiaan. Totuus on että vaatimus
lista on suurempi kuin nuorena. Alkuun oli vain ulkonäöllä merkitystä.
Nyt lista on A4 arkki molemmin puolin.Tosin luulen että suhteessa
selibaatin pituuteen, jokainen kuukausi vähentää rivin tai pari arkista
toistaiseksi.
No joo...
Ja kun on tämän ikäinen kaikilla
oman ikäisillä on lapsia. Minulla ei ole. EN ole koskaan halunnut.
Huomasin tässä uuden työni aloittaessa kun uudet työkaverit kyselivät
minusta että katsoivat hiukan hitaasti kun sanoin olevani sinkku sekä
lapseton. Mikä siinä on niin väärin?
Olen aina ajatellut että jos
suuri hinku tulee saada lapsi, niin siinä tapauksessa adoptoin koska
tässä maailmassa on niin paljon kodittomia lapsia. Ja täällä
englannissa teinit tekee tusina vauvoja munkin edestä jotta saavat
jatkaa työttömänä oloa ja elää valtion tuella.
Ja mikä helvetti
siinä oikein on että ihmiset joilla on lapsia, niiden pitää saada
mainostaa sitä että kuinka lapset ovat saaneet heidän elämäänsä
tarkoitusta, jota ei tietenkään lapseton ihminen voi edes yrittää
ymmärtää. Onko tarkoitus saada minut tuntemaan että minun elämällä ei
ole tarkoitusta, vai ovatko he kateellisia vapaudestani
riippumattomuuestani? On minulla koira, se pitää ulkoiluttaa päivittäin
useaan kertaan ja reissuun lähtiessä järjestää hoitopaikka tai ottaa
mukaan. Siinä on ihan tarpeeksi minulle. Ja jos vauva kuume iskee,
taidan ottaa seuraavaksi kissan. Hehhee.
No se siitä, sainpa tuulettaa.
Taidan
jatkaa hedelmä siiderini juomista ja katsoa Dirty Dancing sarjaa, ja
toivoa että näkis tässä nyt edes märän unen jos ei kerran muuta
mielenkiintoista voi tapahtua.
-Pilvi Päivikki-
keskiviikko, 8. lokakuu 2008
Kommentit