Onpas aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta. No päivityksen paikka. Sitten kesäkuun olen elänyt sinkkunaisena puutteessa. Suurilta osin omasta valinnasta, vaikkakin nyt alkaa tuntua siltä että tämä yli kolmen kuukauden selibaatti alkaa käydä hermoille.Alkuunsa oli muutamakin innokas tarjoaja maisemissa mutta jotenkin tuntui että koska tuo edellinen uskomaton pano ei halunnut mitään sen enempää, että mitä vitun järkee tosaki on. No sitä kokemusta en vaihtais pois kuitenkaan, oli se sen verran hyvä. Mutta en ollut kauhean innokas hyppäämään seuraavaan potilaaseen ja ajattelin suuressa viisaudessani että haluan jotakin joka on hiukan enemmän. Siis mitä tapahtui rakkaudelle ja kunnon ihastumiselle ja sille kaikelle ihanalle. Niinpä kun sitä aloin odottamaan, on ollut kuivempaa kuin saharassa. Nyt kun sitten on tosiaan yli 3 kuukautta kulunut, olen valmis jo vaikka yhteen uskomattomaan yöhön, eihän tätä hitto vieköön muuten kestä. Yksi osittainen syy on se että kukaan ei ole kiinnostunut, toinen se että ei ole ketään edes vähän kiinnostavaa ollut kiikarissa.
*Suuri huokaus*

Niinpä olen yrittänyt olla ajettelmatta koko asiaa, mutta hiljattain on alkanu vituttaa hiukan. Asiaa ei tietysti auttanut se että oli synttäritkin tässä ja ikää tuli kelloon 35 ja se pistää miettimään ett onko muka jossain joku oman ikäinen ihana sinkku mies jossain mulle vaiko eikö. Kaikki tässä iäsä olevat tuntuvat olevan naimisissa tai sitten jos ovat sinkkuja niin eivät kiinosta tai ole kiinnostuneet. No siitä sitten siirrytään seuraavaan dilemmaan, onko omat vaatimukset liian korkealla? Pitääkö vanhennuttuaan laskea vaatimuksiaan. Totuus on että vaatimus lista on suurempi kuin nuorena. Alkuun oli vain ulkonäöllä merkitystä. Nyt lista on A4 arkki molemmin puolin.Tosin luulen että suhteessa selibaatin pituuteen, jokainen kuukausi vähentää rivin tai pari arkista toistaiseksi.

No joo...

Ja kun on tämän ikäinen kaikilla oman ikäisillä on lapsia. Minulla ei ole. EN ole koskaan halunnut. Huomasin tässä uuden työni aloittaessa kun uudet työkaverit kyselivät minusta että katsoivat hiukan hitaasti kun sanoin olevani sinkku sekä lapseton. Mikä siinä on niin väärin?
Olen aina ajatellut että jos suuri hinku tulee saada lapsi, niin siinä tapauksessa adoptoin koska tässä maailmassa on niin paljon kodittomia lapsia. Ja täällä englannissa teinit tekee tusina vauvoja munkin edestä jotta saavat jatkaa työttömänä oloa ja elää valtion tuella.  
Ja mikä helvetti siinä oikein on että ihmiset joilla on lapsia, niiden pitää saada mainostaa sitä että kuinka lapset ovat saaneet heidän elämäänsä tarkoitusta, jota ei tietenkään lapseton ihminen voi edes yrittää ymmärtää. Onko tarkoitus saada minut tuntemaan että minun elämällä ei ole tarkoitusta, vai ovatko he kateellisia vapaudestani riippumattomuuestani? On minulla koira, se pitää ulkoiluttaa päivittäin useaan kertaan ja reissuun lähtiessä järjestää hoitopaikka tai ottaa mukaan. Siinä on ihan tarpeeksi minulle. Ja jos vauva kuume iskee, taidan ottaa seuraavaksi kissan. Hehhee.

No se siitä, sainpa tuulettaa.

Taidan jatkaa hedelmä siiderini juomista ja katsoa Dirty Dancing sarjaa, ja toivoa että näkis tässä nyt edes märän unen jos ei kerran muuta mielenkiintoista voi tapahtua.

-Pilvi Päivikki-