No joo, on tässä sitten puoli vuotta vierähtänyt. Olin justin baarissa illan, ja en edes halunnut mennä mihinkään vaikka oli perjantai ilta, nukuin kaks tuntia sohvalla töitten jälkeen ja heräsin siihen että kaveri komensi baariin tunnin päästä ja että hakee mukaan taksilla, Kyseinen ystävä on ero prosessissa ja nykyinen poikakaveri jonka hän oli tavannut 2 kk eroon  muuttamisen jälkeen oli mukana. Koko illan kuuntelin heidän riitelyään ja kaikkien muitten riitelyä ja kinastelua keskenään ja nyt olen kotona ja en tajua mitä järkee oli taas lähtee mihinkään. Anyway, kello on liki 1 perjantai yönä ja mä tarvin lasin viiniä...

Oikei viimeksi kun kirjoitin olin ollu 3 kuukautta puutteessa, se pitkittyi noin 9 kk kaudeksi sitten lopulta. Maailman  pisin kuiva kausi, siis minulle henkilökohtaisesti. Mutte sitten löytyi jotain aavistuksen verran mielenkiintiosta ja olen sen mielekiintoisen kanssa nyt viettänyt aikaa puolitoista kuukautta.

 

Huolestuttavaa on se että en tunne olevvani mitenkään hirveän rakastunut, ja kaveri sanoikin sen parhaiten tänä iltana, se ei tunnu oikeelta sulle, se on itse asiassa liian tyhmä sulle. Jostain ihmeen syystä kaveri näki jo kaukaa mikä on onglema tässä suhteeessa.

Ei sillä että itse olisin mikään Einstein mutta rakastan ihmisiä joilla on järkeä ja jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan ja jotka osaavat keksustella aivan kaikesta mahdollisesta ja joilla vaan on sitä jotain, originelleja ajatuksia ja näkemyksiä ja ennenkaikkea avoin mieli.

Ja nyt olen tämä ihanan ihmisen kanssa, mutta hän on suhteellisen tyhmä siinä mielessä että hän ei osaa kirjoittaa kunnolla joka sanassa on kirjoitusvirheitä, ja ei miitään yhdyssana tms onglemia vaan ihan kirjoittaa sanat väärin, tosin ei pitäs tässä edes moisesta mainita mutta vaikka olen ottanut 4 drinkkiä osaan kirjoittaa suome sekä english of course, hän kirjoittaa sanan of course-> off caurse ja hän tavasi suomi sanan SWARMI, kun korjasin sanan oikein teksti viestillä, hän tavasi sen soumi, olen vissiin joko pilkun nussija tai the bitch kun tuollaiset pikku asiat haittaa, muta keskimäärin tekstiviestissä jossa on 20 sanaa, on ainakin 10 tavattu väärin ja siinä sitten saa olla neiti perkeleen etsivä kun yrittää miettiä että mitä hän nyt tällä kertaa tarkoitaa.

 

Ja sitten teksti viestit, itse laitan viestiä kun on asiaa, hän laittaa viestiä, ihan vaan huvin vuoksi, joka päivä saan viestin että mitä hän syö aamupalaksi, mitä lounaaksi ja sitten mitä kaikkea jännittävää hänelle on tapahtunut viimeisen 2 tunnin aikana jolloin olemme olleet erossa, eikä siinä mitään, mutta kun se ie koskaan ole mitään mielenkiintoista. Joten olen kehittänyt noin 10 valmis vastausta, okei hani kuulostaa hyvältä, mahtavaa, oikei täällä nyt vaan tehdään töitä jne. Mutta välillä kun näitä viestejää tulee 20 päivässä alkaa mennä hermot, mulla on oikeesti parempaakin tekemistä kun istua tekstaamassa koko päivä jauhaen tyhjäpäiväistä paskaa.

Mutta tässä onkin se suurin syy, elin 9 kuukautta selibaatissa ja tämä mies on aika häkä sänkykammarin puolella, itse asiassa valmis tekemään AIVAN mitä vaan ja tyydyttämään sut vaikka siihen menisi 8 tuntia aikaa. Ja tämä samainen mies on varmaankin kiltein tapaamani mies joka rakastaa kokkausta ja passaamista, eikä ole varmaankaan mitään mitä en voisi pyytää jota hän ei tekisi ihan yleistestikkin, olis sitten kyse kahvin tuonnista sänkyyn tai työpaitojeni silittämisestä, niskani hieromisesta jne.

 

Ja myöskin ihan ok työ ja palkka, ja jos juo on sellainen happy drunk jota kaikki rakastaa kun se on vaan ONNELLNEN, On paljon miehiä jotka on aivan kusipäitä kännissä tai rupee hastamaan riitaa.

No anyway, tyhmä tai ei toistaiseksi jatkan hyvää seksiä ja kaikkea muuta siihen liittyen, tosin totean että tämä ei linee pysyvä tilanne koska on kuitenkin lienee selkeätä että hän ei ole SE oikea, mutta sitä odotellessa ainakin selibaatti on ohi joka on jo suuren juhlimisen arvoinen asia. Ja koska olen hiukan otoksissa lienee aiheellista tarkistaa huomenna että olenko osannut tavata yhtään sanaa oikein ;)

Ja sänkyyn, Ja tässä reportoi 35 v Pilvi Päivikki Englannista, Tuulikki ehkä palannee jonakin päivänä tänne myös Suomen akadeemisesta maailmasta...

Jooh öitä!

 

 

Pilvi muistutteli minua, että olisi aika kirjoittaa jotain. On ollut kovasti tarkoitukseni, mutta en ole keksinyt mitä kirjoittaa. Pääni sisällä on jollain tapaa äärimmäisen musta kausi menossa, olen omissa ajatuksissani, pyörittelen tekojani ja tekemättä jättämisiä. Mietin kaikkia eri käännekohtia ja päätöksiäni joita olen tehnyt ja vaivun vielä syvemmälle aatoksiini. En osaa kirjoittaa asioita niin kuin ne ovat, koska se olisi myöntämistä myös itselleni siitä miten sekaisin oman elämäni olenkaan saanut. Kuinka julma osaan olla. Ja minun pitäisi päästä jonkinlaiseen päätökseen myös nykyisestä elämäntilanteesta, päättää mitä haluan ja mitä en.. Mutta se ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani

Olen miettinyt että sainko minä kaikki meidän perheen epävarmuusgeenit. En osaa yksinkertaisesti päättää mistään mitään. Pohdin ja pohdin mikä voisi olla se oikea tie, mutta huomaan vain ahdistuvani ja pyörin sitten puolet yöstä sängynpohjalla saamatta unta. Päätösten tekeminen tuntuu aina yhtä hankalalta, vaikka koskaan en olekaan väärään mennyt. Ehkä minun pitäisi pystyä ottamaan itseäni niskasta kiinni ja ehkä pitäisi opetella, mutta ehkä ei vielä tänään. Omissa ajatuksissa harhailu ja kunnon itsesäälissä pyöriminen on vain jotenkin niin helppoa :) Mutta ehkä tämä kaikki on vain syksyn tuomaa pimeyttä, pimeyttä, joka on tänä syksynä päättänyt ottaa kiusattavakseen minut. Onneksi Pilvi tulee tänne tuomaan valoa ja energiaa minunkin elämääni.

-Tuulikki-

Olipa ihanaa saada Tuulikki kylään männä viikonloppuna. Oli niin outoa kun se lähti 9 kuukauden yhdessäolon jälkeen. Oli yhtä suuri morkkis kuin parisuhteesta erotessa. Olin 19 kun lähdin suomesta, Tuulikki oli silloin 6 vuotias. Lähtemisestäni huolimatta elämääsäni on ollut vaik 3 todella tärkeää ihmistä, Tuulikki, veljemme ja tätini. Mutta olen nyt siis siitä lähtien asunut ulkomailla, ja olen nyt 35. Siispä vaikka kävinkin suomessa useamman kerran vuodessa, en tuntenut Tuulikkia kauhean hyvin, tiesin vain että rakastin tätä ihanaa tyttöstä. Ujosta tytöstä kasvoi kaunis teini ja sitten nuori aikuinen, ja olen niin onnellinen että minulla oli mahdollisuus viettää 9kk hänen kanssaan, ja oppia todella tuntemaan hänet ja se ihana aikuinen ihminen joka hänestä on kasvanut.

Niin, Tuulikki lähti elukkun puolessa välissä mutta tuli opiskelujensa keskeltä vanhaa siskoa moikkaamaan viikonlopuksi. Meillä oli oikein mukavaa, kiitos kysymästä. Viikonloppu vaan meni ihan liian nopeasti.

Mutta hyviäkin uutiia on, olen menossa suomneen häntä moikkaamaan 2 viikon päästä :)
Jeh
Katotaan miltä Helsinki näyttää, ja pitää tietysti katsastaa onko Helsingin suunnalla mitään komean näköisiä sinkku miehiä maisemissa ;)

Pyörähdän Tampereella samalla vetämässä viikonloppu kurssin innokkaille opiskelijoille ja sitten onki taas paluu tänne rapakon taaksen maanantaina.

Sellasta tänään. Ja puutteessa vieläkin, ehkä tähän tottuu.

Pilvi Päivikki

Onpas aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta. No päivityksen paikka. Sitten kesäkuun olen elänyt sinkkunaisena puutteessa. Suurilta osin omasta valinnasta, vaikkakin nyt alkaa tuntua siltä että tämä yli kolmen kuukauden selibaatti alkaa käydä hermoille.Alkuunsa oli muutamakin innokas tarjoaja maisemissa mutta jotenkin tuntui että koska tuo edellinen uskomaton pano ei halunnut mitään sen enempää, että mitä vitun järkee tosaki on. No sitä kokemusta en vaihtais pois kuitenkaan, oli se sen verran hyvä. Mutta en ollut kauhean innokas hyppäämään seuraavaan potilaaseen ja ajattelin suuressa viisaudessani että haluan jotakin joka on hiukan enemmän. Siis mitä tapahtui rakkaudelle ja kunnon ihastumiselle ja sille kaikelle ihanalle. Niinpä kun sitä aloin odottamaan, on ollut kuivempaa kuin saharassa. Nyt kun sitten on tosiaan yli 3 kuukautta kulunut, olen valmis jo vaikka yhteen uskomattomaan yöhön, eihän tätä hitto vieköön muuten kestä. Yksi osittainen syy on se että kukaan ei ole kiinnostunut, toinen se että ei ole ketään edes vähän kiinnostavaa ollut kiikarissa.
*Suuri huokaus*

Niinpä olen yrittänyt olla ajettelmatta koko asiaa, mutta hiljattain on alkanu vituttaa hiukan. Asiaa ei tietysti auttanut se että oli synttäritkin tässä ja ikää tuli kelloon 35 ja se pistää miettimään ett onko muka jossain joku oman ikäinen ihana sinkku mies jossain mulle vaiko eikö. Kaikki tässä iäsä olevat tuntuvat olevan naimisissa tai sitten jos ovat sinkkuja niin eivät kiinosta tai ole kiinnostuneet. No siitä sitten siirrytään seuraavaan dilemmaan, onko omat vaatimukset liian korkealla? Pitääkö vanhennuttuaan laskea vaatimuksiaan. Totuus on että vaatimus lista on suurempi kuin nuorena. Alkuun oli vain ulkonäöllä merkitystä. Nyt lista on A4 arkki molemmin puolin.Tosin luulen että suhteessa selibaatin pituuteen, jokainen kuukausi vähentää rivin tai pari arkista toistaiseksi.

No joo...

Ja kun on tämän ikäinen kaikilla oman ikäisillä on lapsia. Minulla ei ole. EN ole koskaan halunnut. Huomasin tässä uuden työni aloittaessa kun uudet työkaverit kyselivät minusta että katsoivat hiukan hitaasti kun sanoin olevani sinkku sekä lapseton. Mikä siinä on niin väärin?
Olen aina ajatellut että jos suuri hinku tulee saada lapsi, niin siinä tapauksessa adoptoin koska tässä maailmassa on niin paljon kodittomia lapsia. Ja täällä englannissa teinit tekee tusina vauvoja munkin edestä jotta saavat jatkaa työttömänä oloa ja elää valtion tuella.  
Ja mikä helvetti siinä oikein on että ihmiset joilla on lapsia, niiden pitää saada mainostaa sitä että kuinka lapset ovat saaneet heidän elämäänsä tarkoitusta, jota ei tietenkään lapseton ihminen voi edes yrittää ymmärtää. Onko tarkoitus saada minut tuntemaan että minun elämällä ei ole tarkoitusta, vai ovatko he kateellisia vapaudestani riippumattomuuestani? On minulla koira, se pitää ulkoiluttaa päivittäin useaan kertaan ja reissuun lähtiessä järjestää hoitopaikka tai ottaa mukaan. Siinä on ihan tarpeeksi minulle. Ja jos vauva kuume iskee, taidan ottaa seuraavaksi kissan. Hehhee.

No se siitä, sainpa tuulettaa.

Taidan jatkaa hedelmä siiderini juomista ja katsoa Dirty Dancing sarjaa, ja toivoa että näkis tässä nyt edes märän unen jos ei kerran muuta mielenkiintoista voi tapahtua.

-Pilvi Päivikki-

Taas Suomessa takaisin. Ensimmäisenä tutut tietenkin haluavat näyttää mitä kaikkea hienoa suomessa olikaan- kuten kesämökillä ryyppääminen, saunominen, marjojen poimiminen ja kinttupoluilla tarpominen. Ainut asia jonka kumminkin pystyin huomaamaan jokaisessa suomalaisuuden kohokohdassa oli se että joka paikassa on niin perkeleen hiljaista ja tylsää. Ihmisillä on yleensä kaksi ratkaisua tylsiin hetkiin. Toinen on television katseleminen ja toinen on ryyppääminen. Minä  sen sijaan aloin kutoa villasukkaa. Väkisinkin hiipii mieleni sopukoille epäilys siitä onko Suomi nyt kumminkaan niin hauska paikka elää.

Olen myös ollut lähes kolme viikkoa ilman seksiä. KOLME helvetin pitkää viikkoa. Jätin tuon englannin Urhon Englantiin, ja palasin suomen Urhon (Janin) kanssa Suomeen. Janin kanssa en kumminkaan ole pystynyt tekemään mitään, koska tunteeni Stepheniä kohtaan ovat niin paljon voimakkaammat nyt. Ja en halua muutenkaan antaa Janille väärää kuvaa siitä mihin suuntaan haluan suhteemme menevän. Joten urheasti pakenin vain sukuloimaan ja tyydyin oman käden oikeuteen aina kun panetti.

Olen ollu Suomessa vain viikon verran, ja kutsuja pikaiselle panolle on jo ehtinyt tulla neljältä eri mieheltä. Neljältä mieheltä, jotka olen tuntenu vuosia. Mikä ihme näihin äijän reppanoihin on tullut? Ja miksi he haluavat kertoa kaikki syvimmätkin fantasiansa juuri minulle? Herra A tykkää tavallisesta sunnuntai seksistä, ilman mitään sen kummempia esileikkejä. Herra B tykkää kiinnijäämisen uhasta- mitä suurempi todennäköisyys siitä että joku näkee sitä enemmän hän kiihottuu. Ja musta minihame stayup sukilla on kuulema kova juttu kanssa. Herra C pitää ihan liian paljon seksistä vakituisessa suhteessa, eli ensimmäiseksi hän kertoo minulle että taitaa olla rakastunut ja haluaa mennä naimisiin (vaikka siis ei ole nähnyt minua kolmeen vuoteen) ja kun ehdotan että eikö voitaisi vain panna näin aluksi, niin kiinnostus laimenee. Herra D taas tykkää alistaa naisia (haluaa tulla kutsutuksi Herraksi ja kutsua naisiaan nartuiksi). Hän pitää siitä että saa sitoa naisen kaualpantaa. laittaa tämän polvillee ja piiskata vähän jos nainen ei tottele. Siis hui! Joko liian tylsää tai ihan liian villiä. Kyl ne englantilaiset tais sitte loppupelissä olla aika normaaleja... Haluun takasin!

-Tuulikki-