Luin tuossa Tuulikin viimeisimmät ja paljon olen juuri toivoa miettinyt tänään. Sattuipa niin että tulin kotiin tänä aamuna kello 5 messukeikalta ja auton rengas oli tyhjä. Eihän siinä sinänsä mitään, mutta tunkki ei toimi ja vararengaskin on väärää mallia. Niinpä siinä piti pohtia ketkä tutut ovat päiväsaikaa kotona, joilla olisi tunkki, jotta saisin renkaan irti ja vietyä korjattavksi.

Mieleen tuli aionastaan Herra Ex. Suuri rakkauteni jonka kanssa 1,5 vuotta sitten tuli isomman luokan bänksit melkein 8 vuoden yhdessä olon jälkeen. Yhteyksissä ollaan oltu ja kavereina pysytty, mutta viime aikoina olen vältellyt hänen kanssaan tekemissä oloa oman henkisen hyvin vointini kannalta ja jotta pääsisin siitä vihdoin eroon oikeasti. No tässä tilanteessa ei auttanut kuin ottaa luuri kauniiseen käteen ja soittaa. Puhelimesa ei vastannut ja totesin että se siitä ideasta. Hetken kuluttua puhelin kuitenkin soi ja hän sanoi juuri olleensa eri huoneessa ja ajatelleensa tulevansa käymään kun samalla minulta oli tullut puhelu. Head fuck heti siinä. Miks meillä vieläkin toimii tämä telepaattinen yhteys näin hyvin????

No joka tapauksessa se ryntäsi taas apuun kuten aina ennekin kun olen apua tarvinnut. Ja kun se siinä pyllisteli rengasta vaihtamassa niin päässä vaan pulpahti ajatus 'voi jumalauta, mä rakastan sitä vieläkin' Siis mikä hitto siinä on ja mitä sitä pitää ihmisen tehdä että tuosta pääsee oikeasti eroon. Pitääkö mun lähtee maan pakoon vai mikä on homman nimi`? Olen yrittänyt sekoilla muitten miesten kanssa, toisaalta aika keskivertoa huonommalla menestyksellä. Kuten se edellinen pano, se paras seksi mitä olin ikään saanut. No olisin ilman muuta halunnut niin hyvää lisää, mutta sitä ei kiinnostanut 'suhde'. Eli oli kyseessä vaan yhden illan juttu. Ei sillä ettäkö mua harmittas hirveesti, ehkä siitä ei olis tullu mitään ja olen kiitollinen yhdestä yöstä uskomatonta seksiä, olin hitsi vieköön sen ansainnut.

Ja se edellinen sekoilu suomen lomalla teinivuosien ihastuksen kanssa, joka oli kieltämättä ihan piristävä kokemus vaikka miehellä olikin aivan ankean pieni kalusto. Niin hyvät miehet, koolla ei ole väliä niin hirveesti, paitsi sillojn kun on kyseessä onnettoman pieni tapaus. Ja silloinkin on muita juttuja joita voi tehdä erinomaisesti siinä sivussa jotka saa naisen unohtamaan sen koon.

Mutta jos siis vieläkin rakastan Herra X:ää, niin mitä pitäs seuraavaksi tehdä että siitä oikeasti pääsee yli?

Olen tarot korteiltani kysynyt asiaa monella eri tavalla enkä ole tullut hullua hurskaammaksi. Niin, olen siis huuhaa akka joka lukee kortteja. Muille osaan muka kertoa niillä jotakin, mutta itselle siitä ei tule mitään päätä eikä häntää.

Ylpeä olen kuitenkin siitä että olen voinut harrastaa seksiä muiden kanssa, nimittäin se eka vuosi eron jälkeen tunsin kauheaa syyllisyyttä sitä entistä kohtaan, joka TIEDÄN kyllä on aivan henkisesti sairasta. Miksi tuntea syyllisyyttä kun on ero tullut? Tässä tulee se Tuulikin mainitsema sana TOIVO mieleen. Mulla hullulla on vieläkin toivo että me palattas yhteen, ja syyllisyys tulee siitä että olen miettinyt kuinka seikkailuni selittäsi sitten sille. Tyhmää, tiedän. Ja kuitenkin haluasin sisimmässäni edes pienen kipinän toivoa ja haluasin uskoa että vielä on mahdollisuus meillekkin yhdessä tehdä vielä jotakin. Mutta alan luullaa että näin pitkän ajan jälkeen se on vain epätoivoisen naisen päiväunelma.

Mutta siis olen nyt asiassa edistynyt sen verran että en tunne enää syyllisyyttä ja pari viimeisintä seksi seikkailua olen voinut nauttia kunnolla ilman mitään ylimääräisiä syyllisyyden tuntoja. Siispä pitää ajatella että sekin on jo jotain.

Mutta koska olen tyypillinen nainen, niin haluan suhteen, ja tuntuu jokseenkin typerältä nämä yhden illan jutut. Mutta jos nyt on niin että se on ainoa keino tällä hetkellä saada hiukan iho kontaktia, hellyyttä ja seksiä. Niin olkoon pirskatti niin.

Ja nyt unohdan tuon eksän miettimisen ja toivomisen että jokin tulevaisuus voisi meillä olla ja alan sen sijaan keskittymään siihen mistä löytyy seuraava pantava mies. ***TANA.

-Pilvi Päivikki-