Pilvi muistutteli minua, että olisi aika kirjoittaa jotain. On ollut kovasti tarkoitukseni, mutta en ole keksinyt mitä kirjoittaa. Pääni sisällä on jollain tapaa äärimmäisen musta kausi menossa, olen omissa ajatuksissani, pyörittelen tekojani ja tekemättä jättämisiä. Mietin kaikkia eri käännekohtia ja päätöksiäni joita olen tehnyt ja vaivun vielä syvemmälle aatoksiini. En osaa kirjoittaa asioita niin kuin ne ovat, koska se olisi myöntämistä myös itselleni siitä miten sekaisin oman elämäni olenkaan saanut. Kuinka julma osaan olla. Ja minun pitäisi päästä jonkinlaiseen päätökseen myös nykyisestä elämäntilanteesta, päättää mitä haluan ja mitä en.. Mutta se ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani

Olen miettinyt että sainko minä kaikki meidän perheen epävarmuusgeenit. En osaa yksinkertaisesti päättää mistään mitään. Pohdin ja pohdin mikä voisi olla se oikea tie, mutta huomaan vain ahdistuvani ja pyörin sitten puolet yöstä sängynpohjalla saamatta unta. Päätösten tekeminen tuntuu aina yhtä hankalalta, vaikka koskaan en olekaan väärään mennyt. Ehkä minun pitäisi pystyä ottamaan itseäni niskasta kiinni ja ehkä pitäisi opetella, mutta ehkä ei vielä tänään. Omissa ajatuksissa harhailu ja kunnon itsesäälissä pyöriminen on vain jotenkin niin helppoa :) Mutta ehkä tämä kaikki on vain syksyn tuomaa pimeyttä, pimeyttä, joka on tänä syksynä päättänyt ottaa kiusattavakseen minut. Onneksi Pilvi tulee tänne tuomaan valoa ja energiaa minunkin elämääni.

-Tuulikki-