Olipa ihanaa saada Tuulikki kylään männä viikonloppuna. Oli niin outoa kun se lähti 9 kuukauden yhdessäolon jälkeen. Oli yhtä suuri morkkis kuin parisuhteesta erotessa. Olin 19 kun lähdin suomesta, Tuulikki oli silloin 6 vuotias. Lähtemisestäni huolimatta elämääsäni on ollut vaik 3 todella tärkeää ihmistä, Tuulikki, veljemme ja tätini. Mutta olen nyt siis siitä lähtien asunut ulkomailla, ja olen nyt 35. Siispä vaikka kävinkin suomessa useamman kerran vuodessa, en tuntenut Tuulikkia kauhean hyvin, tiesin vain että rakastin tätä ihanaa tyttöstä. Ujosta tytöstä kasvoi kaunis teini ja sitten nuori aikuinen, ja olen niin onnellinen että minulla oli mahdollisuus viettää 9kk hänen kanssaan, ja oppia todella tuntemaan hänet ja se ihana aikuinen ihminen joka hänestä on kasvanut.

Niin, Tuulikki lähti elukkun puolessa välissä mutta tuli opiskelujensa keskeltä vanhaa siskoa moikkaamaan viikonlopuksi. Meillä oli oikein mukavaa, kiitos kysymästä. Viikonloppu vaan meni ihan liian nopeasti.

Mutta hyviäkin uutiia on, olen menossa suomneen häntä moikkaamaan 2 viikon päästä :)
Jeh
Katotaan miltä Helsinki näyttää, ja pitää tietysti katsastaa onko Helsingin suunnalla mitään komean näköisiä sinkku miehiä maisemissa ;)

Pyörähdän Tampereella samalla vetämässä viikonloppu kurssin innokkaille opiskelijoille ja sitten onki taas paluu tänne rapakon taaksen maanantaina.

Sellasta tänään. Ja puutteessa vieläkin, ehkä tähän tottuu.

Pilvi Päivikki